Tuikitavallinen nuori parikymppinen suomalaistyttö. Kuudensadan euron ylihinnoiteltu vuokra vanhasta, ränsistyneestä yksiöstä pikkupaikkakunnalla. Määräaikaisella sopimuksella, tottakai. Tyhmä pikkulikka, mihin sitä päänsä työnsikään! Asumistukihakemus, jonka päätöstä edelleen odotellaan. Sosiaaliturva, joka epäsuorasti haistatti pitkät. Lopputulos on se, että töistä ja tuista huolimatta tilille jää alle parisataa euroa kuukaudessa.
Osa-aikatyö, jonka palkka tuplavuoroista sekä ilta -ja sunnuntailisistä huolimatta ei riitä turvaamaan edes kattoa pään päälle. Vapaa-aika, joka rajoittuu pääosin myöhäisiltoihin ja öihin. Kukaan ei kaipaa kaupankassaa yöaikaan, kukaan ei kaipaa siivousapua yöaikaan, kukaan ei voi päätoimisesti opiskella yöaikaan. Kukaan ei tarvitse minua yöaikaan, paitsi.. Millä muulla tavalla tässä enää elantonsa tienata kuin itseään myymällä? Oman alan hommista tienaa paskat ja vähän alle. Koulut on käyty ja näin edespäin, mutta tilinauhaa koristaa kuusta toiseen reippaasti alle tuhannen euron luvut.
Erinäisten keskustelupalstojen kautta löysin alan sivuja. Päällepäin tavallisia treffi -ja seksinhakusaitteja. Rivien välistä on kuitenkin helppo lukea. "Varakas, vakavarainen mies, talouspuoli kunnossa", miksi muuten puhua rahasta, jos ei ole aikomusta maksaa "palveluista"? Päätän kokeilla onneani.
On sunnuntai-ilta ja istun autossa. Töissä. Tuplavuorossa taas, itseasiassa. Palkka tulee parin viikon päästä, tuntuu turhalta. Tuntuu turhalta muutenkin. Googletan alan sivuja ja rekisteröidyn yhdelle. Tekaistun nimen ja sähköpostiosoitteen jälkeen jatkan töitä. Astun autosta ulos ja suuntaan B-rapulle. Avaan oven ja tilaan hissin, joka nousee hujauksessa viidenteen kerrokseen. Kohtaan iloisen mummon ovella. Koitan jutella niitä näitä, säästä sun muista. Annan lääkkeet, teen iltapesut, vaihdan vaipan, valmistan iltapalan. Kaikki käy kuin sumussa, eikä mielessäni ole kuin yksi asia. Ilmoituksen laatiminen äsken rekisteröimälleni sivulle.
Pian olen taas ulkona asunnosta. Ulkona haukkaan happea tavallista voimakkaammin. Nautin vapaudesta ja puhtaasta omatunnosta vielä hetken. Autossa näppäilen nopean ilmoituksen, Niin nopean, lyhyen ja ytimekkään, etten edes tosissani odota vastauksia. Valehtelen päikseni. Nimeni, asuinpaikkani, taustani, opiskelevani. Kuvittelen sen olevan vanhojen pervojen setien mieleen. Nuori opiskelijatyttö siis.
Tunnit vierähtävät töiden lomassa. Päivän päätteeksi katson sähköpostini. 35 uutta viestiä. En meinaa uskoa näkemääni! Viestit ovat +30 vuotiailta miehiltä. He kertoivat kiinnostuneensa ilmoituksestani. -Jossa kuvailin itseäni vain parilla sanalla.- Pieni jännitys iskee, ehkä ällötyskin. Toitotan kuitenkin mielessäni, että tarvitsen tätä, tarvitsen rahaa. Toitotan, että vain vuokraan kroppaani. Tietenkin väliaikaisesti. Omien sanojensa mukaan asiallisille herrasmiehille, jotka kohtelevat naista kuin kukkaa kämmenellä. -Sitäkö prostituutio on?- Jotka ovat avokätisiä. -Sitä kylläkin.- Varakkaita, runsastuloisia. Herranjumala, naimisissa olevia lastenisiä. Miehiä, joista puolet voisivat ikänsä puolesta olla minun vanhempiani.
Illalla palaan kotiin. Avaan tietokoneen ja huomaan, että sähköpostiini on tullut toiset 35 viestiä. Ja vastauksia aikaisemmilta miehiltä. Yhden kanssa sovin treffit. Seksitreffit. Tililläni ei ole edes viittä euroa. Miten pääsen huomenna töihin? Tarvitsen tätä, tarvitsen rahaa. Suostun. Myös rahallisesta summasta sovitaan. Eikä siitä puhuminen tunnu yhtään niin pahalta, mitä kuvittelin. Nämä miehet tietävät, miten homma etenee.
Tavallinen parikymppinen suomalaistyttö ei tunne enää olevansa niin tavallinen. Halpa, likainen ja ällöttävä sen puoleen kyllä. Huora. Mutta raha on joka määrää, eikä ilman sitä maailmassa pärjää. Ja minä olen päättänyt, että minä en lennä asunnostani ulos, minun laskuni tulevat maksetuiksi, minun jääkaapissani on ruokaa ja asunnossani valot ja lämmitys. Tavalla tai toisella, mitä se ikinä vaatikaan.
On jo myöhä sunnuntaiyö. Taas 5 uutta sähköpostia. Joku haluaisi tavata nyt heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti