Oma naisellisuus ja itsetuntoko vaarassa?

Liian usein olen törmännyt negatiivisiin toteamuksiin ja kysymyksiin (mm. nettipalstoilla, sähköpostissa - kukaan läheiseni paria ystävää lukuunottamatta ei tiedä ammatinvalinnastani - ja edellämainitut parikin vain pintapuolin ja turvallisuussyistä). Toteamukset ja kysymykset mm. kuuluvat: "Tuohan on likaista! Eikö sinua ällötä?", "Miten saatat antaa kroppasi toisen käytettäväksi rahasta?", "Mikään määrä rahaa ei ikinä saisi minua tekemään tuollaista!" - Älkää hyvä luoja tuomitko. Jokainen täällä tallaa tyylillään, eikö?

Pakko silti nostaa kissa pöydälle omasta puolestani. Minua ei ällötä. Ei juuri koskaan. Vain silloin, kun asiakkaaksi osuu (heitä kun on vaikea sähköpostin tai lyhyen puhelinkeskustelun välillä nähdä, aistia, tuntea tai valita) likainen ihminen. Tällä tarkoitan hikisiä kainaloita, haiskahtavaa kalua tmv. Tosin edellämainitutkaan eivät ole ylitsepääsemättömiä ongelmia setelinippua ajatellessa. Käännä perä ukon suuntaan ja anna jyystää takaapäin, et juurikaan näe tai haista. ;)

Suurinosa asiakkaistani kuitenkin ovat siistejä, hygieniastaan huoltapitäviä ja mikä parasta (tai joskus pahinta) puhetaitoisia tavallisia normaaleja miehiä. Homma harvoin etenee siten, että minä tai vastapuoli avaa oven ja se on menoa hetimiten kammarin puolelle. Joskus tosin niinkin, varsinkin jos ajaksi on sovittu se halvin ja pikaisin vaihtoehto, koko rahan edestä siis. ;) "Small talkia" tulee jauhettua harva se päivä, mutta se on tavallaan ihan tilannetta rauhoittavaa. Yleensä molempia jännittää vähän, sekä huoraa että asiakasta. Pahin jännitys laantuu mitä enemmän asiakkaita kertyy, mutta jokainen uusi tuttavuus tuo pienen muljahduksen vatsanpohjaan.

Ymmärrän, että joillekin tämä ala olisi todellakin totaalinen ei. Mutta mitä enemmän tätä teen, sitä enemmän tästä nautin. Vakioasiakkaita on kertynyt pari kappaletta ja se tuo mukavasti päätienestit opiskelijanelämään. "Irtoasiakkaista" saa iloa irti myös. Muutama "ylimääräinen" satsku sieltä täältä mahdollistaa shoppailureissuja, elokuvateatteri-iltoja, ulkonasyömisiä ja muita mukavia tapahtumia ja ajanvietteitä.

Omaan naisellisuuteeni ja itsetuntooni palaten, näistä kummankaan en ole kokenut saavan minkäänmoista kolahdusta. Päinvastoin, koskaan en ole saanut kuulla kehuja kropastani, naamastani ja jopa hiuksistani näin paljon kuin mitä alalla työskennellessäni. Erästä asiakastani kompaten, jollekin keski-ikään päässeelle vaimolliselle miehelle nuoren parikymppisen kropan katsominen ja koskettaminen voi tuntua taivaalta.

Hellyydenkipeä huora koukussa rahaan

En tiedä oliko meikäläiselle kolme kuukautta miltein parisuhteeksi luokiteltavassa statuksessa liikaa, vai mikä minulla on, mutta viimeksi tänään asiakkaan kanssa seksiä harrastaessani pistin merkille että minähän pussailen menemään heitä. Se on vähän kiusallistakin, varsinkin kun huomaa asiakkaan hämmentyneen katseen suudeltuani häntä. Kaikki prostituoidut eivät siis todellakaan pussaile, siitä yleensä maksetaan lisähintaa tai sellaista tekevän prostituoidun taksa on kovempi, näin olen ymmärtänyt. En tiedä itsekään, osaanko luokitella palvelujeni hintaa ammattimaisesti, mutta se mitä saan, olen siihen tyytyväinen.

Tänään oli harvinaisen hyvä päivä, ei niinkään rahallisesti mutta kokemuksellisesti. Vain yksi asiakas tänäänkin, mutta ei se mitään. Käteen jäi pyydettyä vähemmän, mutta äijä tinki jo ennen tapaamista ja itsepähän suostuin. Ei kuitenkaan paskempi homma, seksi oli jopa kohtalaista ja äijälle nautintoni oli pääasia. Tokihan feikkasin, itselleni vieraan ihmisen kanssa, joka vielä maksaa minulle seksistä täydellinen nautinto ja rentous on mahdotonta. Ei kuitenkaan ollenkaan paha, jonninverran kahisevaa ja äijä joka tietää mitä tekee ja haluaa on hyvä yhdistelmä.

En tiedä, ovatko muut alalla työskentelevät pistäneet merkille seksityön koukuttavuutta. Tai en usko, että se on se seksi mikä koukuttaa vaan helppo raha. Joka aamu herätessä on kiire koneelle solmimaan päivän tapaamisia. Pakko saada vähintään yksi asiakas päivässä, pakko saada helppoa rahaa. Tänään asiakkaani luota lähtiessäni paikasta X, autolle kävellessäni mietin hymy huulilla seteleitä hypläten että meikäläinenhän ei lopeta huoraamista ikinä.

Back in business!

Kuten viime päivityksestä voi päätellä, kesä meni heilastellessa. Nyt se on kuitenkin ohi ja meikäläinen on taas back in business.  Kolme kuukautta huorataukoa teki ihan hyvää ja nyt jaksaa taas panna ja panostaa. Johan tuossa kesällä tienestit tulivat ja menivät, joten nyt jos jolloin on otollinen aika jatkaa hommia. Vaikka kuinka viimeisestä velkahelvetistä selviydyttyäni vannoin että ei enää ikinä, niin turhankin tutussa paskassa ryvetään taas.

Avasin eilen pitkästä aikaa huorasähköpostini, 235 uutta viestiä. Viimeisimmät lähipäiviltä. Vastasin muutamaan viestiin ja ensimmäiset treffit sovin jo tälle päivälle. Loppuviikko on myöskin buukattu täyteen, parhaimmillaan kolmea neljää asiakasta päivää kohden. Monella alan ammattilaisella on varmasti enemmänkin, mutta tuossa kulkevat omat rajani. Maksaville asiakkaille on kuitenkin jaksettava antaa pala itseään, ja jos ihan liukuhihnatoiminnalla vetää, menee hommasta mielestäni molemminpuolin maku.

Tämän päivän asiakas oli oikein mukava, jokseenkin kuitenkin epävarma ja jännittynyt alta kolmenkymmenen vuoden ikäinen mies. Perusseksiä, ei mitään pervouksia. Me like, varsinkin näin pitkästä aikaa. Mukavasti jaksoin itsekin heittäytyä mukaan, enkä voi väittää, etteikö homma olisi ollut ihan nautittavaa. Suhteellisen nopeakin hän oli, mikä on ihan mukavaa, varsinkin jos hommasta on sovittu kerta -eikä tuntiluontoinen korvaus. ;)

Pieni paskanmaku suuhun jäi kuitenkin siitä, että äijä kehtasi seksin päätteeksi tinkiä sovitusta summasta kolmekymmentä euroa. Näitä riittää aina. Hyvä muistutus taas siitä, että jatkossa aina rahat ensin, sitten seksi.

Näillä mennään taas. Ps. Positiivinen ylläri oli tsekata blogin sähköposti. Kiitoksia viesteistä! Vastailen kaikille tuotapikaa. Mahtavaa, että blogi herättää kysymyksiä ja palautetta. :)

Sukat pyörii

Miten käy "varjolaidan työn", kun kuvioihin astuu mies, joka laittaa sukat pyörimään? Ja selvyydeksi, nyt ei ole kyse asiakkaasta.

Tutustuin taannoin mukavaan, ehkä tähän mennessä mukavinpaan mieheen, kehen olen ikinä törmännyt. Sukat pyörivät jo ensikohtaamisella. Nyt tämä "varjolaidan työ" tuntuu pettämiseltä, ajatteli asiaa kantilta millä hyvänsä. Mies kun kysyi ammattiani, pystyin hyvillä mielin kertoa varsinaisesta leipätyöstäni, mutta tästä toisesta lisätienestistä en pystynyt hiiskumaan sanallakaan. Eikä ihme.

Mielessä pyörii kymmeniä kysymyksiä ja katastrofaalisia mielikuvia. Ensinnäkin kyllä, olen ottanut asiakkaita kotiini. Ehkä virhe, mutta tehty jo mikä tehty. Mitä jos olen tämän miehen kanssa viettämässä rauhallista koti-iltaa ja ovelle tupsahtaa toinen mies rahatuppo kädessä seksi mielessään? Näin ei periaatteessa pitäisi tapahtua. Kaikki "asiaskäyntini" kotona ovat olleet kertaluontoisia, eikä miehistä ole kuin korkeintaan sähköpostin välityksellä kuulunut jälkeenpäin. Suurimmasta osasta ei koskaan, elleivät ole uusintakierrosta toivoneet.

Itse olen toki soppani keittänyt ja nyt pieni kutkutus, eikä missään määrin hyvä, velloo vatsanpohjassani. Samaa aikaa olen innoissani ja ihastunutkin, mutta moni asia pistää miettimään pitäisikö peli pistää poikki ennen kuin joku muu asia kaataa sen.

Vakiasiakas

Edellisessä postauksessa kertomastani herrasmiehestä on jäänyt vakiasiakkaani. Tähän mennessä olemme tavanneet viidesti, suunnilleen kerran viikossa. Jokaisella kerralla olen saanut toivomani kertaluontoisen maksun. Mies kuitenkin haluaisi "palkata" minut ns. "kuukausitaksalla", joka pitäisi sisällään seksiä kerran viikossa neljästi kuukaudessa.

Jotenkin tälläiseen "kuukausitaksaan" lähteminen tuntuu pelottavalta, mutta suhteellisen suuresta rahasummasta puhuttaessa houkuttavalta. Entä jos sairastun, lähden reissuun tai tulee muu este? Varmasti kaikki olisi ja onkin sovittavissa miehen kanssa, mutta moni asia mietityttää. Löytyykö täältä muita "alan naisia" joilla on vakiasiakkaita "kuukausitaksalla"?

Miksi kohdella maksullista kuin kuningatarta?

Ihmettelen vain. Pahakseni en pistä, en ollenkaan.
Korrekti käytös, kehut, lasillinen kallista samppanjaa. Toinenkin, jos vain olisin tahtonut.

Tämän päivän voisin elää uudelleen.

Hyväaseminen, varakas keski-ikäinen mies. Vaimo ja varmasti pari penikkaakin kotona odottelemassa. Kantakaupungin yksi kauneimmista hotelleista. Kylpyamme, kynttilät, hieronta - minulle. What? Normaalia seksiä, ei mitään perverssiä. Päin vastoin, voisin kutsua sitä jopa rakasteluksi. Jollain kummallisella tavalla siinä tuntui olevan romantiikkaa osana.

Olen kuullut pieniä tuhmia puheita, pervoja heittoja ja imeliä lipsahduksia, mutta tänään vain kauniita, jakamattomia sanoja.

Rahat käteen, kiitos kaunis ja pusu poskelle.
Näitä lisää, kiitos.

Miksi teen mitä teen?

Rehellinen vastaus rehelliseen kysymykseen: Rahasta.
Nautinko? Enpä juuri, eikä se mielestäni alan hommissa merkittävintä olekaan. En tiedä yhtäkään "huoraa" joka "huoraa" pelkästä "huoraamisen" ilosta. Raha näihin hommiin ajaa, uskallan väittää.

Asia tuntuu herättäneen jonkin verran keskustelua ja ihmetystä erinäisillä keskustelufoorumeilla. Tahdon siksi valaista pari asiaa: Vaikka kirjoitan keikoista ja keikkojen jälkeisistä fiiliksistä varsin ronskistikin, en silti ota työtäni henkilökohtaisesti tai pidä sitä järin vastenmielisenä. Koen, että vuokraan kroppaani muiden ihmisten käyttöön, jotka syystä tai toisesta ovat siitä halukkaita ja suostuvaisia maksamaan.

Mielenterveydestäni ei myöskään tarvitse tai pidä olla huolissaan. ;) Saan kommentteja "kukkahattutädeiltä", jotka kertovat pelkäävänsä miten kaikki tämä vaikuttaa tulevaisuuteni. Saatan olla nuori ja tyhmä. Koen silti, että tiedän rajani ja osaan lopettaa ajoissa.

Tähän mennessä olen tavannut vain asiallisia herrasmiehiä, jotka homman luonteesta huolimatta ovat halunneet kohdella minua kuin kukkaa kämmenellä. Yksi olisi halunnut viedä vielä illan päätteeksi samppanjalasillisellekin. Seksi heidän kanssaan ei ole ollut vastenmielistä. Aloittelijana ajatus siitä, että tästä nyt tienaa kahisevaakin, saattaa vaatia vain vähän totuttelua.

Vaikea selittää tuntemuksia ja fiiliksiään ruudun toiselta puolelta. En silti ole ihmisraunio. Jos näkisitte minut tosielämässä, näkisitte aivan tavallisen, terveen ja elämäniloisen nuoren naisen, jonka harteilta on pudonnut murheet ja taakka jos toinenkin. Kiitos työni.

Joten älkää turhaan peljätkö! :)

Työn ohessa opittua..

- Suurinosa miekkosista on naimisissa olevia perheenisiä. Ikänsä puolesta he voisivat olla minunkin isiä. Mutta ei, se ei heitä häiritse. Päinvastoin, he kertovat ikäeron juurikin kiihottavan heitä.

- Suuri osa vastauksista tulee myös miehiltä ikäakselilta 30-40 v. Alkuun se yllätti. Eivätkö tuon ikäiset miehet saisi seksiä ihan ilmaiseksikin?

- Edelliseen viitaten: Varsinkin, kun sähköpostiini tupsahtaa kuvia nuorekkaista, jopa lihaksikkaista kropista ja varsin juhlakuntoisista jöntiköistä. Luulisi kelpaavan!

- Hauskimmassa vastauksessa minua pyydettiin toteuttamaan fantasia: Peppuun miniporkkanoita ja niitä pinnistelemään ulos. Piu, pau, piu! Jostain syystä tämä sai suupieleni kohoamaan, taisin vähän naurahtaakin. En suostunut.

- Alan slangi. Rahalla on varmasti maailman eniten synonyymeja: "Sponssit, talouspuolet, opintotuet, tuet muuten vain, lahjukset, edut" ja miljoonat muut. Välillä pitää ihan miettiä, mitä tässä vastapalvelukseksi mahdetaan tarjotakaan.

- Vastapalveluksista puheen ollen, osa miehistä tarjoaa mieluusti kauneudenhoitotuotteita, alusvaatteita, merkkivaatteita, etelänmatkoja... Rahan sijasta tai lisäksi.

- Rahatuppo, millä maksaminen kaupan kassallakin hävettää ja saa punan poskille.

- Ensimmäiset ajatukset kotiin palatessa: Hyi vittu. Rahatuppo lentää sängylle ja minä suihkuun. Miellyttääksesi miestä, saatat peseytyä ennen keikkaa paristi. Mutta miellyttääksesi taas itseäsi, mikään määrä saippuaa tai suihkussa vietettyjä tunteja ei tunnu vievän miehen hikipisaroita iholtasi tai spermalastin jäänteitä rinnuksiltasi.

- Kaikesta huolimatta olet valmis toistamaan tekosi. Ja mitä pikemmin, sen parempi.  Kai tästä voi jollain sairaalla tavalla pitääkin.

Wish me luck!

Suihkussa vierähtää tovi jos toinenkin. Ajatukset ovat ristiriitaisia. Paineet ovat kovat. Nyt on oltava täydellinen, kaikinpuolin. Tämä mies ostaa minut käyttöönsä, olettaen minun myös olevan kaiken sen rahan arvoinen.

Saippuoin itseni kahdesti ja nypin viimeisetkin ihokarvat iholtani. Hiukseni pesen kolmesti. Kuivaan itseni huolellisesti ja suihkautan kevyttä, tyttömäistä hajuvettä kaulalleni. Muistan jostain lukeneeni, ettei vahvoja parfyymeja pitänyt käyttää. Iso osa asiakkaista oli naimisissa ja pelkäsivät, että vaimot haistaisivat vieraan naisen petilakanoista.

Lakkaan varpaankynteni persikan sävyllä, mitä en koskaan tee, paitsi joskus harvoin kesäpäivinä heittäessäni sandaalit jalkoihini. Voila, sävy sävyä alusvaatteideni kanssa, jotka nyt turmelen vieraalla, minut rahalla ostaneella miehellä. Joita en varmaan enää ikinä voi pukea päälleni tämän illan jälkeen. Liikaa muistoja, tuskin niin hyviä sellaisia.

Pakkaan "huoralaukkuni". Se jää vajaaksi. Olen poiminut vinkkejä sieltä sun täältä netin syövereistä, mitä oli hyvä olla mukana. Liukuvoide ja kondomit puuttuivat. Toivon, että mieheltä löytyy edes jälkimmäisiä. Ehkä kuitenkin paras käydä kaupan kautta ostamassa. Mitähän kassa mahtaa ajatella? Korkokenkiin pukeutunut, suhteellisen vahvasti päntätty nuori nainen ostamassa yömyöhään kondomeja. Voisiko se olla niin läpinäkyvää?

Hyppään autoni rattiin. Mietin tulevaa rahatuppoa ja painan kaasua. Mietin matkaan kuluttamaani bensiiniä. Kuinka ahneeksi ihminen voi muuttua?

Saavun kauaksi kotoa, ihan tavalliselle kerrostaloalueen pihalle. Jätän autoni tien varteen. Sytytän tupakan ja puhelen mielessäni kaikkea rohkaisevaa. Vapisen, mutta en usko sen johtuvan kylmästä. Olen valmis. En sittenkään. Sytytän toisen tupakan ja koitan miettiä iloisia asioita. Rahaa. Harvoin polttavana tupakka altaa tuntua päässä, nyt on mentävä. Wish me luck!

Minkä hintainen minä olen?

Kuinka vaikeaa voikaan olla asettaa itselleen hintaa? Kun mieluusti sitä ei tekisi ollenkaan.

Osa miehistä tarjoaa tunti/kertaluontoista summaa jo ensimmäisessä viestissään. Tälläisten kanssa asiointi on helppoa. Ottaa jos miellyttää, jättää jos ei. Osa miehistä taas ignoraa koko hintaosion ja koittaa värvätä reffejä ennen kuin rahasta on puhuttukaan.

En tiedä, onko tämä vain aloittelijan ongelma olla ottamatta puheeksi hintaa, jos mies ei sitä itse ensin tee. Tuhmaan, seksuaalisävytteiseen, nautintoa lupaavaan viestiin on vain todella vaikea vastata: "Joo, kuulostaa kivalta minulle, mutta paljon sinä maksat?"

Häpeä nousee väistämättäkin esille, vaikka uskookin, että kyllä nämä miehet sisimmissään tietävät, mitä tämä nuori nainen koittaa ilmoituksessaan rivien välistä ilmaista.

Pulma numero 2 on hinnan tivaajat. "Mikä on kertahintasi? Entä tunti? Yön yli-taksa?" Olisi niin paljon helpompaa, että jokainen läväyttäisi suunsa puhtaaksi jo ensimmäisessä viestissään: "Maksan tämän ja tämän verran tästä ja tästä, otatko vai jätätkö?" Ehkä ammattilaiset osaavat määritellä palveluilleen hintansa, ehkä osa amatööreistäkin, kai minäkin joskus hamassa tulevaisuudessa, jahka olen kokeneempi.

Vaikka toisaalta toivon, etten koskaan joudu kovin kokenut olemaankaan.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Tuikitavallinen nuori parikymppinen suomalaistyttö. Kuudensadan euron ylihinnoiteltu vuokra vanhasta, ränsistyneestä yksiöstä pikkupaikkakunnalla. Määräaikaisella sopimuksella, tottakai. Tyhmä pikkulikka, mihin sitä päänsä työnsikään! Asumistukihakemus, jonka päätöstä edelleen odotellaan. Sosiaaliturva, joka epäsuorasti haistatti pitkät. Lopputulos on se, että töistä ja tuista huolimatta tilille jää alle parisataa euroa kuukaudessa.

Osa-aikatyö, jonka palkka tuplavuoroista sekä ilta -ja sunnuntailisistä huolimatta ei riitä turvaamaan edes kattoa pään päälle. Vapaa-aika, joka rajoittuu pääosin myöhäisiltoihin ja öihin. Kukaan ei kaipaa kaupankassaa yöaikaan, kukaan ei kaipaa siivousapua yöaikaan, kukaan ei voi päätoimisesti opiskella yöaikaan. Kukaan ei tarvitse minua yöaikaan, paitsi.. Millä muulla tavalla tässä enää elantonsa tienata kuin itseään myymällä? Oman alan hommista tienaa paskat ja vähän alle. Koulut on käyty ja näin edespäin, mutta tilinauhaa koristaa kuusta toiseen reippaasti alle tuhannen euron luvut.

Erinäisten keskustelupalstojen kautta löysin alan sivuja. Päällepäin tavallisia treffi -ja seksinhakusaitteja. Rivien välistä on kuitenkin helppo lukea. "Varakas, vakavarainen mies, talouspuoli kunnossa", miksi muuten puhua rahasta, jos ei ole aikomusta maksaa "palveluista"? Päätän kokeilla onneani.

On sunnuntai-ilta ja istun autossa. Töissä. Tuplavuorossa taas, itseasiassa. Palkka tulee parin viikon päästä, tuntuu turhalta. Tuntuu turhalta muutenkin. Googletan alan sivuja ja rekisteröidyn yhdelle. Tekaistun nimen ja sähköpostiosoitteen jälkeen jatkan töitä. Astun autosta ulos ja suuntaan B-rapulle. Avaan oven ja tilaan hissin, joka nousee hujauksessa viidenteen kerrokseen. Kohtaan iloisen mummon ovella. Koitan jutella niitä näitä, säästä sun muista. Annan lääkkeet, teen iltapesut, vaihdan vaipan, valmistan iltapalan. Kaikki käy kuin sumussa, eikä mielessäni ole kuin yksi asia. Ilmoituksen laatiminen äsken rekisteröimälleni sivulle.

Pian olen taas ulkona asunnosta. Ulkona haukkaan happea tavallista voimakkaammin. Nautin vapaudesta ja puhtaasta omatunnosta vielä hetken. Autossa näppäilen nopean ilmoituksen, Niin nopean, lyhyen ja ytimekkään, etten edes tosissani odota vastauksia. Valehtelen päikseni. Nimeni, asuinpaikkani, taustani, opiskelevani. Kuvittelen sen olevan vanhojen pervojen setien mieleen. Nuori opiskelijatyttö siis.

Tunnit vierähtävät töiden lomassa. Päivän päätteeksi katson sähköpostini. 35 uutta viestiä. En meinaa uskoa näkemääni! Viestit ovat +30 vuotiailta miehiltä. He kertoivat kiinnostuneensa ilmoituksestani. -Jossa kuvailin itseäni vain parilla sanalla.- Pieni jännitys iskee, ehkä ällötyskin. Toitotan kuitenkin mielessäni, että tarvitsen tätä, tarvitsen rahaa. Toitotan, että vain vuokraan kroppaani. Tietenkin väliaikaisesti. Omien sanojensa mukaan asiallisille herrasmiehille, jotka kohtelevat naista kuin kukkaa kämmenellä. -Sitäkö prostituutio on?- Jotka ovat avokätisiä.  -Sitä kylläkin.- Varakkaita, runsastuloisia. Herranjumala, naimisissa olevia lastenisiä. Miehiä, joista puolet voisivat ikänsä puolesta olla minun vanhempiani.

Illalla palaan kotiin. Avaan tietokoneen ja huomaan, että sähköpostiini on tullut toiset 35 viestiä. Ja vastauksia aikaisemmilta miehiltä. Yhden kanssa sovin treffit. Seksitreffit. Tililläni ei ole edes viittä euroa. Miten pääsen huomenna töihin? Tarvitsen tätä, tarvitsen rahaa. Suostun. Myös rahallisesta summasta sovitaan. Eikä siitä puhuminen tunnu yhtään niin pahalta, mitä kuvittelin. Nämä miehet tietävät, miten homma etenee.

Tavallinen parikymppinen suomalaistyttö ei tunne enää olevansa niin tavallinen. Halpa, likainen ja ällöttävä sen puoleen kyllä. Huora. Mutta raha on joka määrää, eikä ilman sitä maailmassa pärjää. Ja minä olen päättänyt, että minä en lennä asunnostani ulos, minun laskuni tulevat maksetuiksi, minun jääkaapissani on ruokaa ja asunnossani valot ja lämmitys. Tavalla tai toisella, mitä se ikinä vaatikaan.

On jo myöhä sunnuntaiyö. Taas 5 uutta sähköpostia. Joku haluaisi tavata nyt heti.