Rehellinen vastaus rehelliseen kysymykseen: Rahasta.
Nautinko? Enpä juuri, eikä se mielestäni alan hommissa merkittävintä olekaan. En tiedä yhtäkään "huoraa" joka "huoraa" pelkästä "huoraamisen" ilosta. Raha näihin hommiin ajaa, uskallan väittää.
Asia tuntuu herättäneen jonkin verran keskustelua ja ihmetystä erinäisillä keskustelufoorumeilla. Tahdon siksi valaista pari asiaa: Vaikka kirjoitan keikoista ja keikkojen jälkeisistä fiiliksistä varsin ronskistikin, en silti ota työtäni henkilökohtaisesti tai pidä sitä järin vastenmielisenä. Koen, että vuokraan kroppaani muiden ihmisten käyttöön, jotka syystä tai toisesta ovat siitä halukkaita ja suostuvaisia maksamaan.
Mielenterveydestäni ei myöskään tarvitse tai pidä olla huolissaan. ;) Saan kommentteja "kukkahattutädeiltä", jotka kertovat pelkäävänsä miten kaikki tämä vaikuttaa tulevaisuuteni. Saatan olla nuori ja tyhmä. Koen silti, että tiedän rajani ja osaan lopettaa ajoissa.
Tähän mennessä olen tavannut vain asiallisia herrasmiehiä, jotka homman luonteesta huolimatta ovat halunneet kohdella minua kuin kukkaa kämmenellä. Yksi olisi halunnut viedä vielä illan päätteeksi samppanjalasillisellekin. Seksi heidän kanssaan ei ole ollut vastenmielistä. Aloittelijana ajatus siitä, että tästä nyt tienaa kahisevaakin, saattaa vaatia vain vähän totuttelua.
Vaikea selittää tuntemuksia ja fiiliksiään ruudun toiselta puolelta. En silti ole ihmisraunio. Jos näkisitte minut tosielämässä, näkisitte aivan tavallisen, terveen ja elämäniloisen nuoren naisen, jonka harteilta on pudonnut murheet ja taakka jos toinenkin. Kiitos työni.
Joten älkää turhaan peljätkö! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti